Uusi vuosi. Tämän kuuluisi kai tuntua jotenkin hienolta ja keskiyössä pitäisi olla jotain taikaa. Uudenvuodenaaton suunnitelmat revin riekaleiksi ja keskiyöllä olin jo sängynpohjalla. Piti mennä kaverin kanssa juhlimaan, mutta eihän siitä mitään tullut. En jaksanut, ei kiinnostanut. Ihmisille sanoin selitykseksi, että olen kipeä. En olisi jaksanut taas kuunnella kuinka saamaton ja tympeä olen. 

Uusivuosi ei muutenkaan ole minun juttuni. Aivan turha juhla, kuten myös vappu, juhannus ja muut "koko kansan pakolliset ryyppypäivät". Sinulta odotetaan samaa linjaa mihin on totuttu, ja jos et juo, saat leiman otsaan. Raivoraitis.

Jep, sellainen olen ollut reilun puoli vuotta. No okei, jouluna muutama lasi viiniä. Mutta kuitenkin, viime juhannuksena päätin, että pullo on ja pysyy kiinni. En tarvitse alkoholia mihinkään. Se ei saa minua iloiseksi, siitä tulee vain paha olo ja tyhjä lompakko. Ja ennen kaikkea, en tahdo ikinä olla kuten isäni. 

Uutiseni oli shokki yhdelle kaverilleni. Hänen mielestään nyky-yhteiskunnassamme on turha vapaaehtoisesti ottaa leimoja otsaan. En todellakaan kulje kyltti kaulassa kaupungilla, mutta en myöskään häpeile sanoa sitä ääneen. Mitä sitten, jos ihmiset tahtovat leimata ja kategorioida. Se on heidän ongelmansa, päätös on minun. Ja tämä päätös pitää.