Menen naimisiin. Eikä tämä nyt ole mikään vitsi vaan oikeasti, vuonna 2014 menen ja sanon tahdon. Uskomatonta.

Niin kauan kuin saatan muistaa olen haaveillut prinsessahäistäni. Kauniista puvusta ja kävelystä alttarille. Kuinka tanssin kauniisti valssia ja loistan valokuvissa. Kunpa loistaisinkin. 

Voi kriisi! Tahtoisin niin olla kaunis. Kaunis. Edes kerran. Minun kuuluisi ajatella, että hän rakastaa minua koostani huolimatta. Tiedän, että rakastaa. Mutta jokin minussa silti edelleen tahtoisi olla se höyhenenkevyt. Niin pieni, lähes näkymätön. 

Vaikka ei sillä ole muille merkitystä. Se on minun ihan ikioma kriisini.