Nyt olen kaksi viikkoa syönyt mielialalääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. En tiedä, ovatko ne vielä mitenkään erityisesti vaikuttaneet. Niissähän menee viikkoja, ennekuin vaikutus alkaa. Mutta kuitenkin jo nyt huomaan, että ehkä se pahin ahdistus on hälventynyt. Ei se pallo enää rinnassa ahdista henkeä, ainakaan ihan niin massiivisesti.

Psykiatrilla oli outoa. Kuten osasin arvata jo etukäteen, en kyennyt kunnolla puhumaan. Tai tuntui, että sanoin kokoajan ihan vääriä asioita enkä päässyt sen lääkärin kanssa samalle aaltopituudelle.

Nyt olisi hieman aihetta onneenkin, en vain tiedä uskallanko antaa itseni olla onnellinen. Jotenkin heti syyllistän itseäni.

Kuitenkin, sydän on sykkyrällä. Ehkä kohtalo on sittenkin olemassa.