Kuinka ihminen voi olla näin sekaisin?

Kuten olen aiemmin kertonut, olen seurustellut kahdesti. Ensimmäisen exäni kanssa olemme tässä vuosien varrella yrittäneet olla ystäviä. Nähdään aina silloin tällöin, liian harvoin kylläkin. Muutama viikko sitten hän kävi luonani kahvilla, ja siinä meni tunti jos toinenkin jutellessa ja menneitä muistellessa. Hän oli luonani lähes kellon ympäri. Mutta kerrankin saimme puhuttua. Erosta on vuosia, ja vasta nyt saimme sen puhuttua halki. Hän myönsi virheensä, hänellä oli tuolloin toinen nainen. Se siis oli eromme virallinen syy, vaikka itselläni oli muitakin syitä. Koin, etten rakastanut tarpeeksi. 

Kaikesta huolimatta olen aina välillä miettinyt, että jos emme olisikaan silloin eronneet. Tai olisiko meillä vielä mahdollisuus palata yhteen. Katsoisiko hän enää minua niin kuin silloin?

Vihdoin sain sanottua kaiken ääneen. Meidän on aina ollut helppo puhua toisillemme, mutta jotenkin olemme kai molemmat vältelleet aiheen käsittelyä. 

Mutta niin, ei se kaikki jäänyt pelkkään jutteluun. Hän otti minua kädestä, ja minusta tuntui että henki salpautuu. Pieni asia, kädestä pitäminen, mutta niin suuri tunnevyöry. Ja nyt en tiedä mitä pitäisi ajatella.

Tavallaan petyin, kun en ole hänestä sen illan jälkeen kuullut. Sydän melkein pysähtyi aina kun puhelin piippasi. Mutta joka kerta se oli joku muu. Eilen päätin ottaa härkää sarvista, ja yksinkertaisesti lähetin hänelle viestin ja kyselin kuulumisia. Hän vastasi, ja viestissä luki, että olisi tullut viime viikolla käymään luonani, mutta tuli jokin este. Joten, mitä tässä nyt pitäisi ajatella!?

Asiassa on niin paljon plussia, mutta myös miinuksia. Olemme hyvin erilaisia, meillä ei ole juuri mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Onko se todella niin, että täydennetään toisiaan? Ja toisaalta, hän on niin suuri sydäminen, herkkä ja huomaavainen. Ja kaikkea muuta. Ristiriitaista ja hyvin monimutkaista. 

Enkä tiedä onko minusta juuri nyt parisuhteeseen. 

En muuten ikinä päässyt sinne psykiatrille asti, pitäisi yrittää varata uusi aika. Huoh.