Olen niin vihainen! Olen niin vihainen itselleni ja tälle helvetin masennukselle. Tahdon sen pois minusta. Kokonaan, ikiajoiksi. Ahdistaa tälläkin hetkellä aivan älyttömästi, vaikka ei ole mitään syytä. On ihan samanlainen olo kuin vuosi sitten; uupunut, ahdistunut, itkuinen... vaikka kuitenkin elämäntilanteeni on aivan toinen.

Tuntuu taas kuin tukehtuisin. Tukehtuisin omaan itseeni ja omiin ajatuksiini. Omiin pelkoihini ja kriiseihini. Miten voisin paeta itseäni?

Miksen voi vain nauttia siitä, että kerrankin saan olla onnellinen ihanan miehen kanssa. Olen maailman onnekkain, kun sain hänet elämääni.

Mistä sitten tämä ahdistus? En voi itsekään ymmärtää. Toivottavasti aamulla näen asiat jälleen kirkkaammin.