Tämän blogin nimi kuvastaa hyvin sitä, mitä koen olevani tällähetkellä. Varjo jostain, mitä olen joskus ollut. Esiin on tullut se toinen minä, joka on kyllä ollut olemassa, mutta ei näin hallitsevasti.

Hyvänä esimerkkinä asiasta toimii ainakin se, että kirjoitan myös toista blogia. Se on elämänmyönteinen, kaunis ja pirteä. Sinne en pahemmin kirjoittele syvimmistä ajatuksistani, se on sellaista pintaliitoa ja käsittelee lähinnä yhtä (kadonnutta) harrastustani. Ennen minulla oli aina tapana innostua asioista, valokuvata kaikkea ja sitten kuvin ja sanoin kertoa siellä blogissa. Nyt siitäkin on ikäänkuin tullut sellainen velvoite, että pitäisi tehdä jotain, jotta saisi sitä blogiakin päivitetyksi. Ja muutenkin, en ole enää oma itseni. 

Pidän todella kaikesta kauniista ja käsillä tekemisestä, sekä valokuvauksesta. Nykyään tosin yritän ottaa valokuvia mahdollisimman paljon sen takia, kun en koe eläväni siinä tilanteessa, niin pelkään, että unohdan kauniit muistot ja asiat. Ja käsityöt ovat jääneet, sillä en vain innostu enää niistäkään. Mikään ei tunnu miltään.

Kunpa joku osaisi auttaa. Välillä toivon, että olisi jokin ihmepilleri, joka tekisi onnelliseksi. Vaikka eihän ne ongelmat sillä katoaisi.