Olen koko päivän miettinyt uudelleen ja uudelleen. Miksi? Miksi hän ei halunnut suhdetta kanssani, miksi en saa edes selitystä asialle. Löysimmekö toisemme vain kadottaaksemme sen kaiken uudelleen?

Niin, minut on "jätetty". Vaikka ei kai tässä vielä edes ehtinyt mitään suhdetta syntyä. Vain ihania suudelmia, lähelläoloa, ymmärrystä. Naurua ja iloa. Onnea. Pidän siitä miten hän katsoo minua, pidän siitä kun hän nauraa. Pidän siitä kun hänen sormensa tanssivat ihollani. Pidän hänestä.

Mutta se ei ilmeisesti riittänyt. Mietin asiaa yhä uudelleen, mutta en saa siihen järkeä. Miksi olla erossa, jos tunne on molemminpuolinen? Vai onko?

Pelkään, että jotain tapahtuu. Että joku kuolee tai jotain, ennenkuin tajuamme missä meni pieleen. Pelkään, etten koskaan saa herätä hänen viereltään. Etten koskaan saa sanoa; rakastan sinua.